Heräsin jostakin kummallisesta paikasta, olin yksin, maailma ympärilläni oli muuttunut, kasvillisuus oli jostain vieraasta maasta enkä löytänyt mitään tuttua tai ketään tunnettua. Oli kauhea olo ja pelkäsin. Jostakin ilmestyi suuri valkoinen koira, joka ensin seurasi vierelläni ja sitten lähti edelleni. Minä vaistomaisesti seurasin sitä kun muita ei ollut. Tulimme jonkun suuren laakson reunalle, ihan hirveä pelko valtasi minut.
Laaksossa näkyi intiaanitelttoja ja ihmisiä jotka puhuivat vierasta kieltä, ei kuitenkaan olleet pukeutuneita kuin inkkarit. Ihmiset siellä touhusivat arkiaskareitaan, oli vanhoja, nuoria lapsia ja kokonaisia perheitä ja koiria, ei kuitenkaan valkoisia. Ajattelin etten mene sinne, mutta mukana oleva koira lähti rinnettä alas ja minä perässä, kävi miten kävi ajattelin.
Ihmisiä tuli meitä vastaan ja kerroin heille, että en tiedä missä olen ja olen yksin. He ottivat minut lempeästi vastaan ja pyysivät jäämään heidän luokseen asumaan, he kyllä huolehtisivat minusta. Miehiä tuli mereltä kalasaaliineen, sain ruokaa ja paikan missä levätä, se muuttui ihanaksi olotilaksi höyhenen pehmeiden vuodevaatteiden välissä.
Heräsin.
